Julkaistu: 01.04.2017

Suomen-pojat – tarinoita 100-vuotiaasta Suomesta

Suomenlahden etelärantaa hakkaa pohjoinen myrsky. Eletään 1940-luvun alkupuolta. Pieni puuvene työntyy aaltoihin muutaman nuoren miehen työntämänä. Isänmaa on pettänyt, valtionjohto on kätellyt vihollisen isännäkseen saksalaisten luikittua pakoon.
Ajatus ei sovi tälle venettä työntävälle porukalle. Heidän sielunveljensä taistelevat verihuuruisessa Karjalassa ja pitkin veljeskansan Suomen itärajaa. Nämä Viron pojat, Soomepoisid, haluavat tulla auttamaan. Heille ei sovi taistelutta antautuminen.
Mustatuin naamoin Andres asettuu veneen kokkaan tähystämään, vihollinen tietää pois Virosta pyrkivien olevan liikkeellä. Airoihin asettuvat nuoret vahvat Jan, Tiit ja Indrek. Perämela lankeaa konkarille, monessa taistelussa koetellulle Endelille. Matka taistelemaan Suomen puolesta on alkanut.
Nimet on poimittu satunnaisesti Suomen rintamalla taistelleiden virolaisten Suomen-poikien etunimistä.
 

Suomen vapauden ja Viron kunnian puolesta
Suomen-pojat (viroksi Soomepoisid) olivat Suomen puolella jatkosodassa taistelleita virolaisia vapaaehtoisia. Kaikkiaan Suomen puolustusvoimissa oli virolaisia vapaaehtoisia 3 350, joista Suomen rintamilla kaatui noin 200.
Virolaiset olivat hyvin isänmaallista kansaa ja he olisivat jo 1939 halunneet taistella Suomen tavoin Neuvostoliiton miehitystä vastaan. Viron valtionjohto kuitenkin päätyi tekemään Neuvostoliiton kanssa yhteistyö- ja tukikohtasopimuksen.
Kun Saksa oli vuonna 1943 häviämässä sotaansa, se alkoi panna toimeen Virossa kutsuntoja. Virolainen yhtymä oli tarkoitus lähettää taistelemaan Kaukasukselle. Virolaiset eivät kuitenkaan tahtoneet taistella saksalaisten joukossa vaan ihailivat Suomen armeijaa. Osa saksalaisten kutsuntoja pakoilleista virolaisista saapui Suomeen jo kevättalvella 1943. Virolaiset halusivat taistella Suomen vapauden ja Viron kunnian puolesta. Samalla he halusivat saada sotilaskoulutusta oman isänmaansa vapaustaistelua silmällä pitäen.

Myöhemmin saman vuoden syksyllä saapui uusi vapaaehtoiserä. Heidän saatuaan koulutuksensa kaikista virolaisvapaaehtoisista muodostettiin Jalkaväkirykmentti 200. Rykmentti osallistui Kannaksen suurhyökkäyksen torjuntataisteluihin etulinjassa ja antoi näin oman tärkeän panoksensa suurhyökkäyksen pysäyttämiseen.
Taistelua murskaavaa ylivoimaa vastaan

Jalkaväkirykmentti 200:n virolaiset vapaaehtoiset saivat palata kotimaahansa taistelemaan elokuussa 1944 saksalaisten aloitettua vetäytymisensä Virossa. Välittömästi Suomen-pojista muodostettu pataljoona suuntasi vastahyökkäykseen Tarton rintamalla läpipäässeen neuvostodivisioonan kylkeen. Vaikka saksalaiset olivat vieneet kaiken raskaan aseistuksen mukanaan ja neuvostojoukoilla oli erittäin merkittävä ylivoima, Suomen-pojat onnistuivat pysäyttämään neuvostodivisioonan hyökkäyksen kolmeksi viikoksi.
Tuon kolmen viikon aikana 70 000 virolaista sivistyneistön edustajaa saatiin evakuoitua Tallinnasta turvaan venäläisten teloituksilta ja pakkotyöltä. Lopulta ilman raskasta aseistusta ja ulkopuolista apua taistelleet virolaiset joutuivat taipumaan venäläisten murskaavan ylivoiman edessä.
Tekstiä lainattu Wikipediasta.
3 350 nuorta virolaista rakensi suurta yhteisymmärrystä veljeskansojen välille. Yhteistyö jatkuu – toistemme hyväksi.

Ystävällisin terveisin

Simo Puustelli