Julkaistu: 30.03.2015

Matkakertomus: Mukavaa vaihtelua ja pieniä seikkailuja
 

Ulkomaankomennukset tuovat mukavaa vaihtelua arkiseen puurtamiseen. Ne ovat myös aina enemmän tai vähemmän pieniä seikkailuja.

Noin tuumivat Satmaticin Sami Väkiparta ja Jarkko Rostedt. Viimeksi miehet olivat vajaan viikon asennuskeikalla Tšekin tasavallassa. Tarkemmin sanoen Elbe-joen rannalla Mondi Štêtín tehtaalla Štêtíssä, kuutisenkymmentä kilometriä Prahasta pohjoiseen.

Satmaticin asiakkaana miesten viime syyskuisella Tšekin-komennuksella oli Valmet, joka uusii säkkipaperikoneen Mondi Štêtín tehtaalla. Valmetin toimitus sisältää paperikoneen puristinosan modernisoinnin. Uusittu tuotantolinja on määrä käynnistää tämän vuoden loppupuolella.

Mondi taas on kansainvälinen pakkaus- ja paperikonserni, jolla on noin 26 000 työntekijää tuotantolaitoksissa 31 maassa. Štêtíssä toimiva Mondi Štêtí a.s. on korkealaatuisen säkkivoimapaperin ja erikoisvoimapaperin valmistaja, joka tuottaa vuosittain yli 500 000 tonnia sellua, paperia ja kartonkia.

Kuhinaa ja kikkailua

– Meidän tehtävänämme oli liittää Satmaticin tiloissa Ulvilassa valmistetut keskukset toisiinsa, testata ne käyttökuntoon ja kytkeä niin sanotusti iso sähkö päälle. Hommat sujuivat suunnitelmien mukaan, vaikka ympärillä kävi melkoinen kuhina, Jarkko muistelee.

”Kuhina” syntyi muun muassa siitä, että Satmaticin parivaljakon lisäksi samassa tilassa työskenteli Mondin tehtaan omia työntekijöitä, paikallisen Siemensin asentajia, Valmetin väkeä ja tehtaan valvojia. Ja kaikilla oli tietenkin kova kiirus.

– Välillä piti vähän kikkailla, että kuka pääsi milloinkin tekemään mitäkin ja mielellään niin, ettemme kovasti olisi toistemme tiellä. Aika monta pikapalaveria tuli pidettyä viikon varrella. Mutta hyvin hommat luonasivat ja saimme kuin saimmekin kaiken valmiiksi sovitussa aikataulussa, Sami kertoo.

Tiukat turvajärjestelyt

Viimeisen päälle tarkat turvajärjestelyt jäivät molemmille vahvasti mieleen.

– Toiminta oli tosi tarkkaa tehtaan alueella. Äkkiä sai varoituksen, jos ei käyttänyt kypärää tai kulkenut juuri oikeita reittejä. Edellisenä päivänä joku oli kuulemma joutunut lähtemään, kun oli ajanut trukilla ilman turvavyötä. Punainen kortti heilahti. Kuri ja säännöt vaikuttivat selvästi tiukemmilta kuin Suomessa. Toki Suomessakin esimerkiksi kypärän, turvajalkineiden ja suojalasien käyttö on tosi tarkkaa. Mutta muuten meno ei ole Suomessa yhtä jäykkää, Jarkko kuvailee.

– Melkoisen tarkan turvakoulutuksen mekin jouduimme läpikäymään heti portilla ennen kuin pääsimme sisälle. Turvasäännöt olivat tosi tiukat. Tarkasti oli merkitty, mitä käytäviä pitkin sai kävellä. Aika ankara oli meininki ja herkästi tuli varoituksia. Me kyllä selvisimme ilman varoituksia, Sami täsmentää.

Praha jäi näkemättä

Sekä Sami Väkiparta että Jarkko Rostedt ovat pitkän linjan satmaticlaisia. Samilla on menossa jo kuudestoista vuosi ja Jarkollekin tulee ensi syksynä täyteen kymmenen vuotta Satmaticin palveluksessa. Molempien mielestä ulkomaankomennukset tuovat toivottua vaihtelua, kun eteen tulee yllättäviä tilanteita ja samalla työmaalla saattaa työskennellä ammattilaisia monista maista.

Ennen Tšekin-reissua Sami on ollut pari kertaa keikalla Italiassa ja muutaman kerran Ruotsissa. Jarkon työkeikat ovat suuntautuneet lähinnä Ruotsiin.

Syksyinen Tšekin-komennus oli niin tiivistä työntekoa, että Prahakin jäi näkemättä – lentokenttää lukuun ottamatta. 

– Meidän piti viimeisenä päivänä palloilla muutama tunti Prahassa. Hommat kuitenkin venyivät tehtaalla. Meidän piti vielä testata, että sähköt ovat päällä ja varmasti myös pysyvät. Välillä jo näytti siltä, että joudumme siirtämään paluulennon, mutta ehdimme koneeseen nipin napin, työkaverukset kertovat.

– Mutta päästiin me reissulla sentään hyvää ruokaa maistelemaan ja pikkuisen hyvää ja halpaa oluttakin, Sami täydentää.

Aurinkosuunnistusta

Niin ja aina komennuksille jotain pientä seikkailuakin mahtuu. Tällä kertaa yksi pienimuotoinen seikkailu koettiin jo menomatkalla.

– Lähdimme Prahan kentältä vuokraamallamme autolla kohti Štêtíä. Oli meillä navigaattorikin, mutta siinä olikin vain Pohjoismaiden kartta. Niinpä katsoimme auringosta suuntaa ja suunnistimme kohti pohjoista.

– Taisimme tehdä parinkymmenen kilometrin kiertolenkin ennen kuin pääsimme perille Mêlnikin kaupunkiin, jossa oli hotellimme. Välissä tosin jouduimme hakemaan huoltoasemalta perinteisen paperikartan, Sami Väkiparta ja Jarkko.